VMRJ
virtuaalinen matkaratsastusjaos

Matkaratsastus

Matkaratsastus on laji, joka mittaa hevosen kestävyyttä ja nopeutta, sekä ratsastajan maastoratsastustaitoja. Ratsastettavat matkat vaihtelevat 15 ja 160 kilometrin välillä, ratsastettava reitti on selkeästi merkitty ja maasto voi vaihdella reitin varrella paljonkin. Reitillä saa kulkea valitsemassaan askellajissa, ellei toisin ole määrätty, reitti ei myöskään sisällä minkäänlaisia esteitä, maaston vaihtelevuutta lukuunottamatta.

Matkoja voidaan kilpailla kahdella eri tavalla; ihanneaikamatkoina tai nopeusmatkoina. Ihanneaikamatkoissa tarkoitus on suorittaa kilpailumatka annetun keskinopeuden puitteissa, esimerkiksi 8-12 km/h. Ratsukko ei saa edetä hitaammin tai nopeammin, mikäli näin kuitenkin tapahtuu, ratsukko hylätään.
Nopeusmatkoilla puolestaan on kyse nopeudesta; ratsukon tulee edetä vähintään 10km/h ja maalissa ratsukot palkitaan nopeusjärjestyksessä.

Lyhyimmät 15-30 kilometrin matkat sopivat hyvin aloittelijoille ja nuorille ratsukoille, ja näistä selviää peruskuntoinenkin hevonen. Tätä pidemmät matkat vaativat jo enemmän niin ratsastajalta kuin hevoseltakin - hevosen kunnon tulee olla hyvä kilpailuun lähdettäessä. Kaikkien matkojen alussa sekä lopussa on eläinlääkärin tarkastukset, mutta pidemmillä matkoilla myös välietapeilla suoritetaan tarkastukset - etapeilta ei pääse jatkamaan, mikäli hevonen on liian väsynyt tai muuten huonokuntoisen oloinen. Matkaratsastuksessa on siis erittäin tärkeää huolehtia hevosen hyvästä kunnosta, jotta se jaksaisi vaeltaa pitkän matkan. Ratsukko tarvitsee myös huoltohenkilöitä matkalle.

Pidemmille (yli 30 km) matkoille pääsee osallistumaan, vasta kun on saanut hyväksytyn tuloksen lyhyistä luokista, jotta laji on varmasti tuttu ratsukolle ja ratsastajalla on käsitys hevosen (sekä itsensä) kunnosta. Pitkät matkat eivät sovellu aivan jokaiselle hevoselle, mutta etenkin arabialaiset täysiveriset ovat osoittaneet kyntensä tässä lajissa.
Pitkillä matkoilla eläinlääkärin tarkastus tulee suorittaa vähintään 40 kilometrin välein, tällöin eläinlääkäri arvioi mm. hevosen pulssin, mielialan, liikkeet sekä yleistilan. Hevonen tulee esittää pelkissä suitsissa, ilman raippaa eläinlääkärille. Myös itse ratsastuksessa tulisi vältellä ylimääräisiä välineitä ja varusteita, kuten esimerkiksi suojia tai apuohjia.
Huoltohenkilöillä on erittäin tärkeä rooli ratsukon suoritusta ajatellen ja heidän tulee suunnitella liikkeensä mahdollisimman paljon etukäteen. Huoltopisteissä vietetty aika on suoritukseen kuluvaa aikaa, joten kuhnailemaan ei kannata jäädä. Kannattaa käyttää aika siis tehokkaasti tärkeimpiin toimiin, kuten hevosen kaulan kastelemiseen tai sen juottamiseen. Myös pieni välipala voi tehdä terää, ehkäpä hieman heinää, porkkanaa tai loppumatkasta vaikkapa liotettua kauraa. Hevoselle voi juottaa pelkkää vettä tai vesi-elektrolyyttiseosta. Nestehukasta kärsivä hevonen ei pääse eläinlääkärin tarkastuksista eteenpäin.

Maalissa hevonen tulee riisua varusteista, loimittaa tarpeen mukaan ja esittää eläinlääkärille viimeistään kahdenkymmenen minuutin kuluttua maaliin tulosta, muutoin ratsukko hylätään. Hevonen tulee kävelyttää kunnolla kilpailun jälkeen, jottei se kangistu ja saa lihasvaurioita. Palautumisesta tulee siis huolehtia yhtä hyvin niin hevosen kuin ratsastajankin kohdalla. Palkinnot jaetaan puolituntia viimeisen ratsukon saapumisesta maaliin, minkä jälkeen onkin aika lähteä valmistautumaan uusiin koitoksiin!

Tämä teksti on luotu Suomen Matkaratsastusseura Ry:n sivuston pohjalta!