Tealeaf Sniffer Inc



Nimi: Tealeaf Sniffer Inc "Nuusku" Omistaja: VRL-06389 & VRL-02889
Rotu: suomalainen puoliverinen Kasvattaja: Sylvester, Tiilikanoja, FIN
Sukupuoli: tamma Rekisterinumero: VH14-031-0828
Syntymäpäivä: 02.07.2014 Koulutustaso: ko VaA, re 130cm, me 115cm
Säkäkorkeus: 168cm Kotitalli: RNA Sporthorses

Luonne

Tealeaf Sniffer Inc osoittautui heti kättelyssä erittäin uteliaaksi touhottajaksi. Se on jatkuvasti menossa pää viidentenä jalkana joka paikkaan haistelemaan ja maistelemaan kaikkea - ja kaikkia. Tamma saikin osuvasti lempinimekseen Nuusku. Se on perinyt mukavan ja lupsakan luonteensa isoemiltään. Hoidettaessa Nuuskun on saatava tutkia jokainen harja ja erityisesti harjaaja läpi, mikä saattaa useinkin pitkittää ja hankaloittaa harjaamistapahtumaa melkoisesti. Tamma rakastaa olla hellimisen ja paapomisen kohteena ja rapsuttaisi mielellään takaisinkin, mikäli saisi siihen mahdollisuuden. Pusuja se jakelee erityisen mielellään!

Ratsastettaessa Nuuskulta löytyy rutkasti asennetta: tamma näyttää ilmavilla pukeilla, mikäli ratsastajan avut ovat liian kovakouraiset tai epäselvät. Sillä on hurjan kivat liikkeet, joihin ratsastajan on helppo mukautua. Tammalta luonnistuvat niin koulukiemurat kuin estehyppelykin. Molemmissa lajeissa siltä löytyy paljon vauhtia, mutta myös asennetta tekemiseen, kunhan ratsastaja on osaava ja tarpeeksi hellä apujensa kanssa. Esteradalla tamma saattaa pukitella, mikäli puomit kolisevat.

Kuljetusauto on Nuuskulle mieluisa paikka, sillä siellä on aina kaikkea mielenkiintoista tutkittavaa. Kisapaikalla tamma on oma utelias itsensä, mutta saattaa säpsähdellä yllättäviä asioita sekä tepastella malttamattomana. Itse kilpailusuoritus sujuu yleensä kuten kotonakin, mutta kunniakierroksella täytyy tietenkin vähän pukitella.

Sukutaulu

isä: Suprant Iliad
FWB, 169cm, trn, 101 ERJ-sijoitusta
ii. Ch Caden
trak, 168cm, rn, ERJ-I, ERL-II
iii. VIR MVA Ch Irish Ballet xx
xx, 176cm, prn, 48 ERJ-sijoitusta
iie. Foxy Ramona
trak, 168cm, rn, 50 ERJ-sijoitusta, †
ie. Ishtar PB
holst, tprn, 164cm, KERJ-II, ERJ-II, †
iei. István
holst, rn, 170cm, ERJ-I, YLA2
iee. Taran De La
holst, mrn, 162cm, ERJ-I, YLA2, †
emä: Iced Mocha Stirring Rod Mer
FWB, trn, 171cm, KTK-III
ei. VIR MVA Ch CRO Interlude
hann, m, 170cm, ERJ-I
eii. PP-MVA Ion
hann, mkm, 175cm, †
eie. Intyre
hann, 165cm, †
ee. Emily Mi
FWB, rn, 160cm, YLA2 ERJ-II SPL-I, †
eei. Dagabo Cian
FWB, mksrt, 164cm
eee. Emir
FWB, mkm, 161cm, ERJ-I, SPL-I

Kilpailumenestys

29.01.2014 ERJ 160cm 0/00
29.01.2014 KRJ VaA 0/00

Päiväkirja

23.11.2014 - ilman satulaa estekilpailut

Villit tarinakilpailut Pikkulinnun tallilla, luokkana 40cm, sijoitus 2/4

Tarina:
Ratsastaessani radalle Nuusku tanssahteli levottomasti allani korvat hörössä. Se oli virittynyt aivan kisatunnelmaan, vaikkei kyse ollutkaan tänään kuin leikkimielisestä hömpöttelystä. Kentälle päästyämme lähtömerkki pärähti ilmoille ja Nuusku ilmoitti toimintavalmiutensa suurella pukilla. Mätkähdin tamman kaulalle kypärä silmilläni, mutta ryhdistäydyin nopeasti. Ensimmäinen este sujui leikiten kevyellä loikalla, joskin heti sen jälkeen Nuusku iloitteli taas muutamalla pukilla. Kirosin mielessäni tamman kevyttä takapäätä, mutta jatkoin sinnikkäästi rataa. Toinen este oli kirkkaan värinen viritys, jossa oli lepattavia nauhoja kiinni; Nuuskun silmät pyörähtivät pari kertaa ympäri ja askeleen verran se yritti kieltäytyä. Napakat pohkeeni kannustivat tamman kuitenkin esteestä ylitse. Kolmas este oli tavallinen pystyeste ja lähestyimme sitä reippaalla vauhdilla, kunnes äkkiä meidän ja esteen välissä seisoi pieni koira pelosta paikalleen jähmettyneen. En ehtinyt reagoida millään muulla tavoin, kuin kiljahtamalla kimakasti. En tiedä mitä Nuusku säikähti, liekö kiljahdustani, koiraa vai yleisön kohahdusta, mutta se otti äkisti valtavan suuren loikan ja liiti niin koiran, kuin esteenkin ylitse. Takaa kuului pelokasta ulinaa, mutta ohjasin silti tammaani rataa eteenpäin. Viimeisen esteen jälkeen kannustin Nuuskua reipasta laukkaa maaliviivan ylitse. Heti kellon lakattua tikittämästä ravuutin tamman kohti katsomon reunaa. Siellä istui nuori nainen pieni koira sylissään, samainen koira, joka oli jäädä allemme. Kysyin itku silmäkulmassa miten koiralle kävi - se onneksi selvisi vain säikähdyksellä. Pahoittelin tilannetta, kuten myös koiran omistaja, joka oli vahingossa päästänyt koiran hihnasta irti. Onneksi kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tuomarin kommentti: Tunteita herättävä tarina jossa onneksi onnellinen loppu kaikille osapuolille. Kekseliäs tarina!

31.08.2014 - päiväkirjamerkintä

Pohdiskelin hiljaisessa aamusumussa kävellessäni, miten moneen soppaan sitä ihminen itsensä laittaa. Koskaan ei voi olla tyytyväinen; kotiin jäi aamuheiniään mutustelemaan seitsemisenkymmentä omaa hevosta ja minä sen kun kirmasin jopa toiselle tallille uuden osaomistushevoseni kimppuun! Noh, itseään tästä saattoi vain syyttää jos syyllistä etsittiin. Voisihan sitä aikansa viettää paljon huonomminkin, kuin näiden ihanien karvakorvien kanssa!

Nuusku oli jo saanut aamuheinänsä viittä vaille naposteltua saapuessani sen tarhan laidalle. Rautias tamma katseli minua korvat hörössä violetin loimensa alta ja kävelikin verkkaisesti portille odottelemaan. Nappasin sen narun päähän ja päätin jäädä harjauspuomille nauttimaan raikkaasta syysaamusta. Tallin uumenissa ehtisi niiskutella koko talven. Nuusku tapansa mukaan viivytteli harjaustoimenpiteitäni minkä ehti, nappaillen ohessa harjapakista jokaisen tavaran johon ylti, viskaten ne harjauspuomin edellä olevaan pusikkoon. Muutama ensimmäinen kerta sai minut jopa nauramaan, mutta kolmannella kerralla siirsin harjat hölmöläisen ulottumattomiin - ei tässä nyt koko päivää olisi aikaa harjoja noukkia kuitenkaan.

Hypätessäni tamman selkään, tein pikaisen päätöksen ja suuntasin kentän sijasta maastoon. Hevonen allani käveli tahdikkaasti, mutta miellyttävän rennosti. Alkukäyntien aikana minulla oli hyvin aikaa antaa ajatusten juosta rinkiä päässäni, kunnes lyhensin ohjia ja kannustin tammani raviin. Aamuaurinko pilkotti tiheän metsikön raoista polullemme ja teki usvasta ihanan kultaista, saman värisen kuin kultainen ratsuni. Nuusku kuunteli apujani moitteettomasti ja koko lenkki sujui niin hienosti, että mieleni tunti paljon virkeämmältä kuin muutama tunti sitten tallille lähtiessäni. Laukka innostutti tammaa kovasti, mutta jarrut kuitenkin löytyi vikkelästi. Paluumatka tallille meni rauhallisesti kävellen ja taivutellen.

~wishmaster